LANNISTUS VAI KANNUSTUS?

Kun ihmisestä tulee ICD-10 F-koodimerkitty potilas, hoitohenkilöstö ottaa vallan. Potilas on kuin pieni lapsi, jolle lääkäri kertoo, mikä hänelle on hyväksi. Psyykkisiin oireisiin ja niiden poistamiseen keskittyvä hoito jättää sairastuneen ammattilaisten armoille. Toipuminen on silloin tapahtuma, joka on mahdollista ainoastaan jonkin toimenpiteen tai hoidon avulla. Potilaan rooli, jota kuvaa ulkopuolisuuden tunne, opittu avuttomuus ja motivaatio-ongelmat on usein seurausta hoidon ja kuntoutuksen valtasuhteista, jotka on naamioitu vastuukysymyksiin (”kuka vastaa, jos sinulle tapahtuu jotain ikävää”), potilaan suojeluun (”estämme sinua tekemästä tyhmyyksiä”) tai potilaan edun ajamiseen (”tiedämme, mikä sinulle on parasta”). Psyykkiseen sairauteen liitetään asenteita ja leimoja, jotka ovat vahingoittavampia ja rajoittavampia kuin sairaus itse. Tällaista hoitoa voidaan kutsua lannistushoidoksi.

TOIPUMISORIENTAATIO

Mutta on olemassa myös kannustushoitoa. Kannustushoito perustuu toipumisorientaatioon. Toipumisorientaatio tarkoittaa toimimista psyykkisesti sairastuneen kanssa tukien hänen toiveikkuuttaan, osallisuuttaan, elämän tarkoituksellisuuden kokemusta ja elämän mielekkyyttä. Toipumisorientaatio on ajattelun ja toiminnan viitekehys, missä painottuvat voimavarat, osallisuus, toivo, merkityksellisyys ja positiivinen mielenterveys. Siinä ammattilaiset yhdessä sairastuneen kanssa miettivät, millaisia tavoitteita toipumiselle voi asettaa ja millä keinoin toipumiseen pyritään. Psyykkisesti sairastunutta tuetaan rakentamaan ja ylläpitämään merkityksellistä ja tyydyttävää elämää huolimatta samanaikaisista mielenterveyden häiriön oireista.

Toipumisorientaatiossa kyse on kansalaisuudesta, osallisuudesta ja ihmisarvosta

Toipuminen on paluuta yhteiskuntaan ja erilaisiin sosiaalisiin rooleihin. Lyhyesti sanottuna toipuminen on aikuisen ihmisen elämää oikeuksineen ja velvoitteineen. Vaikeastakin sairaudesta huolimatta on mahdollista elää hyvää elämää. Tavoiteltava toipuminen on sairastuneen itsensä kokemaa elämän merkityksellisyyttä ja tyydyttävyyttä. Viimekädessä vain ihminen itse tietää, mitä hyvä elämä hänelle tarkoittaa.

Henkilökohtaisella tasolla toipuminen on myös uuden identiteetin luomista ja leimoista vapautumista. Toipuminen ei ole paluuta entiseen, koska eletty elämä ja kokemukset ovat muuttaneet ihmistä, ja hän saavuttaa uudenlaista ymmärrystä ja elämänviisautta kokemansa kautta.

TOIPUMISESSA TÄRKEINTÄ
ON TOIVO

Toipumisorientaatio korostaa positiivista mielenterveyttä ja ihmisen vahvuuksia ja mahdollisuuksia, ei siis diagnooseja ja sairautta. Toipuminen ei tarkoita samaa asiaa kuin kliininen parantuminen. Se, että ihmisellä on psyykkisen sairauden oireita, ei ole este hyvälle elämälle.

Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus toipua! Toipuminen ei kuitenkaan ole suorittamista. Myös toivottomuus ja näköalattomuus kuuluvat asiaan, sillä toipuminen ei ole suoraviivainen prosessi.

Toipumista tapahtuu siellä, missä voi kokea toivoa ja osallisuutta, missä voi elää omannäköistä elämää ja missä voi päättää itseään koskevista asioista. Toipumista voi tapahtua missä vain, hoidon ja palvelujen ulkopuolellakin – ja joskus niistä huolimatta.

VERTAISTUKEA JA
KOKEMUSASIANTUNTIJUUTTA

Itulaisia tuetaan toipumisprosesseissa yksilöllisesti. Itussa myös työntekijän ja kävijän välillä on kahden tasa-arvoisen ihmisen vuorovaikutteinen yhteistyösuhde. Työntekijät antavat tukea ja ohjausta, mutta eivät hallitse toipumisprosessia. Työntekijän kanssa voi tehdä yhdessä esimerkiksi henkilökohtaisen toimintasuunnitelman, eli luottamuksellisessa yhteistyösuhteessa pohtia omia tarpeita, päämääriä, unelmia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Toivon ylläpitäminen vaikeinakin aikoina on ITUssa koko yhteisön tärkein tehtävä.

Vertaisen tuki ja kokemusasiantuntijan esimerkki on korvaamatonta. ITUssa kokemusasiantuntijat ovat hallituksen enemmistönä suunnittelemassa ja päättämässä ITUn toiminnasta.

Tarvitaan laajempaa asennemuutosta ja voimavarakeskeistä näkökulmaa kaikkeen mielenterveystyöhön

Jokainen itulainen kohdataan arvostaen ja tämä on arjen mielenterveystyötä, jota jokainen itulainen tekee. Psyykkisistä sairauksista ja niiden aiheuttamista toimintakyvyn haasteista kertominen on tärkeää asennetyötä, jossa ITU on merkityksellinen mielipidevaikuttaja.

Vastaava ohjaaja Eeva Siivonen

Skip to content