Puheenjohtajan palsta: Mitä ITUa tässä oikein on?

Kahdeksankymmentäluvulla sairaaloihin painottunutta mielenterveyshoitoa alettiin muuttaa avohoitopainotteiseksi. Potilaiden itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on periaatteessa tärkeä ja kannustettava asia, mutta avohoitoon siirtymisen seurauksia vakavasti sairaiden ihmisten perusoikeuksien toteutumiselle ei ole tutkittu. Tosiasiassa järjestelmä jättää nyt kaikkein eniten apua tarvitsevia ihmisiä jopa heitteille.

Sosiaalipolitiikan alaan kuuluva väitöskirjatutkimus Suomalainen mielenterveyspolitiikka – Julkisen vallan ohjaus mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi tutkija Karoliina Ahonen on selvittänyt mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden heikkoa yhteiskunnallista asemaa.

Mielenterveyspotilaiden kohdalla palvelujärjestelmä ei toimi, eikä heillä ole samanlaisia ihmisoikeuksia kuin muilla kansalaisilla. Palvelujärjestelmää on viime vuosikymmenet kehitetty kyvykkäiden ja aktiivisten ihmisten ehdoilla, siis pikemminkin terveiden kuin sairaiden. Suomalainen mielenterveyspolitiikka on ollut terveyden edistämiseen, ennalta ehkäisemiseen ja hoidon kehittämiseen keskittyvää hyvinvointivaltion politiikkaa. Valtio tarvitsee terveitä ja työkykyisiä kansalaisia, ja sellaisille palvelujärjestelmää on kehitetty, Ahonen kiteyttää.

Mielenterveystyössä on nostettu esiin asennevaikuttaminen ja ennakkoluulojen poistaminen. Vaikka nekin ovat tärkeitä asioita, pinnan alle jää vielä olennaisempia kysymyksiä. Nykylainsäädännön mukaan ihmiselle on annettava tarpeelliset palvelut. Tämän tarpeen määrittely on viranomaisen vastuulla ja koska kunnilla on ovat aina rahat vähissä, ihmisille ei automaattisesti kerrota heidän oikeuksistaan. Apua voi saa, kun itse osaa tuoda tarpeensa perustellusti esille aina uudestaan ja uudestaan eri palveluihin siirtyessään. Lisäksi tarvitaan tietoa eri vaihtoehdoista, omista oikeuksista ja palveluihin pääsystä. Kaikki nuo ovat ominaisuuksia, joita vakavasti sairaalla ei ole.

Ihmisiä pidetään lääkkeiden avulla vankeina kodeissaan, vaikka heille olisi enemmän hyötyä yhdessä tekemisestä tai toisten kanssa keskustelemisesta. Itulaisilla on yhdessä kuuluva ääni, jolla voimme osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun myös sen toimivamman palvelujärjestelmän puolesta. ITUun kaikki ovat tervetulleita, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat mielenterveystoipujat.

t. Vellu

Skip to content